..sano akka ku kissalla pöytää pyyhki.
Jotenkin minusta alkoi eilen tuntumaan siltä, että en voi hallita elämääni. Karenssia karenssin perään, epäonnistuneet avioliitot, epäonnistunut elämä. On kuitenkin jotain mihin voin vaikuttaa; oma mielentilani. Parasta viimeisen viikon aikana on ollut marjastaminen (itsekseen, kuunnellen hyvää musaa, sekä äärimmäisen hyvässä seurassa) sekä ihmisten tapaaminen (ncf, kiitos).
Näin ollen: näitä asioita pitäisi elämässä olla lisää.
Marjastaminen on myös hyvä keino tiputtaa painoa, puhumattakaan miten paljon säästää kun itse poimii marjansa eikä osta kamalaan kilohintaan. Ja tietysti ihmisten tapaaminen on kivempaa jos ei ole tämmöinen läskipontso.
Olen oikeasti ollut ihan tyytyväinen siinä määrin ulkonäkööni, että minulla ei ole kovin paljoa ollut tarvetta tehdä tälle mitään; miehiä on riittänyt, ystäviä on riittänyt, sopivia vaatteitakin löytyy. Töissä jaksoi ja koiran kanssa jaksaa. Painon suhteen terveys on ollut hyvä; mitään nivelongelmia ei ole ollut, kuten ei myöskään muita epämääräisiä verisuoni-, verenpaine- jne tauteja.
Sokeritauti nyt sitten on tullut, ja siitä kai pitäisi päästä eroon painonpudotuksella..
Mutta nyt siis ajattelin, että olen sen verran nuori, että painonpudotuksen pitäisi oikeasti tapahtua nyt, sillä jo 20 vuoden päästä olen ehkä liian vanha, enkä enää jaksa oppia uusia temppuja. Nyt kun alottaa arkiliikunnan ihan kunnolla, ehkä se jää tavaksi?
Lähtöpaino on siis n.136kg, vyötärönympärys on 152. Argh.
Otin avuksi kiloklubin; sinne pitäisi kirjata kaikki syömisensä, ja kun sen voi tehdä tässä koneella istuessaan, niin mikä jottei. Sanovat, että jos kuukauden jaksaa pitää jotain asiaa yllä, siitä tulee tapa. Jos minä sinnittelen kuukauden niin että joka aterian jälkeen istun tähän hetkeksi, niin ehkä se jää tavaksi? Ehkä jätän välipalan syömättä, jos sen takia joudun sitten rahautumaan koneelle...
Mutta se, mikä minut saa ehkä kuitenkin tuossa motivoitua, ei suinkaan ole tuo ruokapäiväkirja, joka on muuten hankala käyttää, vaan se, että sinne saa merkitä liikkumiset. Ihan koiranulkoilutuksesta lähtien. Se, että konkreettisesti näkee siinä näytöllä liikuntansa määrän, voi motivoida kummasti liikkumaan enemmän. Tai sitten masentaa entistä enemmän, kun ei vaan jaksa lähteä ulos kun on liian kuuma..? Aika näyttää.
Ostin paketin laihdutuslaastareita. Pitäisi vähentää ruokahalua. Ensimmäisten kahden päivän aikana minulla oli pitkästä aikaa nälkä, joten ilmeisesti ne toimivat päinvastaisesti kuin pitäisi... Mikä siinä onkin ettei humpuukikaan ole enää samanlaista kuin ennen.. Ennen sitä sentään edes psyykkasi itsensä uskomaan, ja sitten ne toimivat edes jotenkin. Nykyään ovat niin paskatehoisia että vaikka kuinka yrittäisi, niin ne eivät sitten vaan toimi. Eivät millään. Mutta ihoon kyllä nousee allergisia näppylöitä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti