27.4.09

Nutrilet.

Eilen apteekissa käydessämme siellä oli tarjouksessa eurolla nutrilet toffeepatukoita. Normaalisti maksavat hintalapun mukaan 4.95. "Ateriankorvike", sanottiin paketissa. Maistonpa sitten, ja täytyy myöntää että laihtuisihan noilla, nimittäin puolikkaan jälkeen ei uponnut yhtään grammaa enempää. Ymmärtäisin vielä tuollaisen makeutetun toffeepatukan jonkun toisen patukan / karkin / leivoksen korvikkeena.. Mutta aterian?
Miksei niistä sitten tehdä vaikka pizzan makuisia. Tai lihapiirakan. Jos minun tekee mieleni ateriaa, minun tekee yleensä mieli jotain suolaista. Ei makeaa. Eli vaikka lihakeittoa. Näin ollen tuollaisten patukoiden kanssa olisi lähinnä tilanne, että yäk.
Ja sitten taas.. Ne pirtelöt. Niiden kuuluukin olla suklaata ja vaniljaa ja ties mitä. Mutta milloin keksitään ateriankorvikepirtelö joka _ei_ maistu jauholle??
Ja kyllähän minä tiedän että on niitä parsakaalinmakuisia keittoja, mutta ihan rehellisesti? Ne maistuvat paskalle. Syön parsakeittoni ihan parsasta tehtynä mielummin kuin keinotekoisista maku- ja väriaineista, säilöntäaineista nyt puhumattakaan, valmistettuna.

Jotenka: minulle ei toimi tuollainen "korvaa ateriasi kalliilla korvikkeella" -dieetti. Pahanmakuisia, yäk.

1 kommentti:

Iiris kirjoitti...

Heips!

Itse ainakaan laihdutin sen 30 kg semmoisella tuotteella kuin Modifast. Nykyäänkin sitä on, mutta muuttivat koostumusta enkä tykkää enää mausta. Tarkoitus oli vain sanoa, että ehkä joku muu "jauhokeitto" voisi maistua paremmin? Se on ihan totta että omatekoinen kaalikeittokin on todnäk. parempaa mutta siitä puuttuu sitten ne vitamiinit ja hivenaineet...millään ei saa kaikkea tarvittavaa.

Ite tein joskus aikanaan niinkin että söin vaikka viikon jotain "kaalikeittodieettiä" ja sit Nutrilettea taas...olen kyllä erittäin tyytyväinen tuohon tuotteeseen siinäkin mielessä että kun sitä piti syödä sen 5 kertaa päivässä niin ensimmäistä kertaa opin "oikeat ruokailuajat"...epäilen että niissä oli osasyy painon nousemisessa kun söi epäterveellisesti ja epäsäännöllisesti...

Nyt olen "elämäni mitoissa" tarkoittaen etten muista koskaan painaneeni näin paljoa, mutta onneksi ne jää sairaalaan toivottavasti lähiaikoina:)