Olen kohta puolisentoista vuotta seurustellut Peikon kanssa. Peikolla oli ennen paras ystävä, Kristian. Kristianilla on tyttöystävä, Iida. Iidahan on sitten mököttänyt koko vuoden, ellei sitä puoltatoista. Ja minä olen syypää kaikkeen.
Eilinen facebook-päivitykseni:
Oivoi kun ottaa pikku-Iida-Stiinalle koville tuo että Peikko on varattu. Oikkuiluja on katseltu reilu vuosi, ja nyt sitten oli
oikein piparinvärinen, sydämenmuotoinen joulukortti lähetetty Peikolle.
Olis nyt edes ottanut poikaystävänsä, Peikon ystävän Krisun
allekirjoituksen siihen, tai lähettänyt useammalle samanlaisen kortin.
Mutta ehei, suurin osa heidän ystävistään oli saanut valmiskortteja.
Kumpaahan se neiti mahtaa tuolle miehelleni tarjota, Pipariaan vai
sydäntään?
Soitin sitten Iidalle tänään, ja vastasikin puhelimeen. Aloitin keskustelun näin: "Moi, musta tuntuu että meidän pitäs jutella ja miettiä et mitä tehään tilanteelle koska Peikon ja Kristianin välit kärsii meidän takia". Vastaus oli että mitä vittua se meihin kuuluu. Sanoin että kuuluuhan se, ja meidän pitäis sopia jollain tapaa. Sain luurin korvaani ja vastaukseksi tekstiviestin:
Iida: Tilannehan on nyt Se, että peikon ja rissen välit on jo päässyt Tulehtumaan, vaikka myö sovittaisiin nyt, niin ei taas tiedä koska sie haluat kehittää taas riidan Minun kanssa.
Minä: Iida... Sä itse päätit olla puhumatta mulle. Kaivoit jotain vanhoja fbviestejä ja vääntelit niiden sanomaa vääräksi. Mä olen yrittänyt vuoden saada sua juttelemaan tilanteesta ja rauhottamaan tilanne. Ei sen, että peikko seurustelee, tarvitse muuttaa ystävysten välejä. Ei se oo muuttanut muiden kuin Peikon välejä teihin kahteen. Mä voin ottaa vastuuta et puolet tilanteesta on mun vika. Mut sun tarttis sit myöntää et puolet on sun vikaa.
Iida: Vai niin. Se on hienoa että ihminen ei voi myöntää missä vika. Ja taas Tä sama paska alkaa alusta. Mie en ole sulle pahasti koskaan sanonu. Ja Tää tilanne on ollu jo ennen peikkoa, muista Se.
Minä: Ei... Sinä iltana kun mä kerroin Peikolle tunteistani, sä halasit mua coloradossa ja sanoit että kaipaat mun seuraa ja sitä et voisitte tulla istuu iltaa pörrön ja mun luo. Sen jälkeen kun ihmisille selvis Peikon ja mun juttu, sä poistit taas fbstä ja sä et tervehtiny enää metallin risteilyllä. Ja kuten sanoin. Otan puolet vastuusta ja syistä mut riitaan tarvitaan kaks. Samoin sovintoon.
Iida: Joo, eiköhän tämä ollu nyt tässä tämä keskustelu. Kiitoksia ja helvetin hyvää jatkoa. Tämä alkoholisti jatkaa siivousta.
Minä: No, sä vääristelit mun sanoneen niin ja vääristelet edelleen. Jos sä et halua sopia niin sitten ei sovita. Tän jälkeen mä pydän sulta että lopetat peikkoon yhteydenpidon. Ellet sä kykene sivistyneeseen sovintoon mun kanssa, sulla ei tule olemaan asiaa mun elämään. Ja Peikko on mun elämä. Ei enää joulukortteja ja synttärikutsuja. Ja tällä sä sinetöit sen että tulevaisuudessa sovintomahdollisuutta ei enää tule olemaan. Yli vuos tätä piinaa riittää mulle kyllä.
Iida: Kuule aivan sama. Ja kuules, mie joudun peikon kanssa olemaan väkisinkin tekemisissä kun kuulutaan samaan klubiin.
Minä: Ette välttämättä kauaa. Mä voin vallahyvin kysyä peikolta että haluaako se loukata mua olemalla tekemisissä ihmisen kanssa joka halveksuu mua noin paljon eikä halua sopeutua tilanteeseen.
Jonka jälkeen iidan puhelimesta viesti, ilmeisesti Kristianilta.
Pitäisiköhän sinun mennä itseesi ja jättää iida rauhaan ja lopettaa peikosta kiristäminen. Ei iidalla ole myöskään kiva mieli, kun peikko ei voinut edes sanoa "Moi" klubi illoissa. Minun mielestäni tämä on perseestä että sinä määräät Peikon tulosta meille. Peikolla ei ilmeisesti ole omaa tahtoa. T: Kristian
Minä: En minä määrää peikon tekemisisä, en sanomisia. Peikko päättää niistä itse.
En tiedä. Yritin olla asiallinen, yritin hieroa sovintoa. Miksi minusta tuntuu kuin sanat menisivät kankkulan kaivoon ja kaikesta väännetään minun syyni vaikka oikeasti olen yrittänyt? Onko tässä kyse siitä että yrittää vain väitellä idioottien kanssa yhtään mistään??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti