Joulu alkaa olla aika hyvin plakkarissa. Vähän on tietysti asioita joita ei tullut tehtyä, vaikka suunniteltiin, lähinnä keskenmenon ja muiden asioiden takia.. Mutta paljon on saatu aikaankin! Kotia on koristeltu, lanttulaatikot on tehty, kinkku on sulamassa, porkkanalaatikko tekeytymässä, piparitaikina odottaa aamuisia leipomuksia..Taatelikakku on valmiina, torttutaikina pakkasessa. Tuikut ja ulkotulet valmiina, suurin osa lahjoista toimiteltu, ja huomenna loput. Sitten alkaakin rauhoittuminen ja nauttiminen! Glögiä, lautapelejä, hengailua ja askartelua. Niistä on rauhallinen joulu tehty.
Facebookissa julkaisimme tänään kuvan rengastetuista luontokappaleista, eli toisinsanoen menimme kihloihin. Jonkun verranhan ihmiset "nostivat maitojaan" ja olivat pitäneet soittorinkiä. Sen kummemmin kommentoimatta asiaa, ihmettelen silti avoimesti että mitähän se kenellekään kuuluu... Suurin osa on kuitenkin onnitellut ja lähipiiri tuntuu iloitsevan avoimesti. Tässä on tosiaan yksissä oltu jo jokunen tovi ja kyllähän sitä on tunnettu jo .. kuutisen vuottako? Kyllä siinä ajassa oppii tietämään, haluaako olla toisen rinnalla vai ei. Leffamaku, musiikkimaku, samankaltainen huumori, samat mielenkiinnon kohteet.. Sama elämänkatsomus, uskomukset.. Joskus kun pörrön kanssa olin, ja peikko kävi meillä leffailemassa, pörrö painui jo nukkumaan kun leffa oli tylsä... Peikon kanssa sinnikkäästi katselimme, joistain jopa pidimmekin, vaikka pörrö olisikin kuinka tylsäksi väittänyt. Myös kokkaaminen on ollut kivaa peikon kanssa alusta asti. Peikko on tykännyt hääriä keittiössä seurana ihan alusta asti. En kykenisi laskemaan kaikkia niitä kertoja kun aikaa on vietetty yhdessä.
Kumpikin meistä tykkää luonnossa liikkumisesta, tykkää kotipuuhastelusta, tykkää yleisestä rauhallisuudesta ja hengailusta. On täysin väärä uskomus että rakastaisin draamaa ja haluaisin sitä ympärilleni. Elän useinkin draaman keskellä ja selviän siitä hengissä, mutta todellisuudessa se on väsyttävää ja puuduttavaa. En kaipaa sitä elämääni juuri lainkaan.
Tämä vuosi on ollut yksi raskaimmista elämässäni. En tiedä miksi kaikki tuntuu kasautuvan tähän vuoteen; toivo, epäonnistumiset, taistelut tuulimyllyjä vastaan. Ehkä myrskyjä pitää olla, jotta osaa arvostaa auringonnousuja ja seesteisiä hetkiä.. Ja toisaalta tänä vuonna olen oppinut laittamaan ihmisiä tärkeysjärjestykseen. Ne aidot ystävät ja ihmiset ovat nousseet ylös massasta, ne jotka ovat olleet osa arkea ja ne, jotka ovat siellä kaukana jossain, ja silti ovat tulleet apuun kun omat voimat ovat olleet täysin lopussa. Mutta niistä tarkemmin sitten joskus. Nyt vain odottelemaan joulua ja jouluisia vieraita!
1 kommentti:
Hurjasti onnea ja iloa elämäänne <3
Lähetä kommentti