Sosiaalipornoa ja yksityiskohtaisia paljastuksia. Jätä lukeminen tähän ja jää odottamaan järkevämpiä postauksia mikäli et halua kurkkia kenenkään yksityiselämään.

Juu, peikon kolmekymppiset vietettiin kostealta osin tänään, oikeastaan siis eilen. Kirjoitan tätä, sillä tajusin automatkalla (olin kuski) että olen oikeasti kehittynyt ihmisenä, kykenen nielemään kiukkuni ja ärtymykseni ja hymyilemään ihan nätisti (mikäli tällä lärvillä nyt nättiä irvistystä aikaiseksi saa...) ihmiselle jonka käytöstä pidin loukkaavana, ärsyttävänä, vastenmielisenä ja ties mitä.

Niin. Muutama sinkkujätkä ja muutama ei-sinkkujätkä paikalla. Myös Peikko itse, tottakai. Ja lisäksi eräs miespuoleinen otus naisystävänsä kanssa. Ja sitten paikalle tuli, kutsutusti toki, peikon ex-säätö, josta en ehkä ole kovin paljoa hyvää kuullut. Ja tämän jälkeen varmaan vielä vähemmän..

Niin, hän sitten yritti jokaista miestä joka paikalla oli. Lopulta poistui kahden kaveruksen kanssa. Mutta siis todellakin jokaista; sitä miestä joka oli naisystävänsä kanssa paikalla. Ja ruinasipa suudelmaa sitten oikein Peikoltakin, vaikka Peikko tuumasi että minä en oikein tykkäisi jos Peikko alkaisi tämän kanssa suuteloimaan.

Aluksi olin aavistuksen epävarma, mustasukkainen joka tapauksessa joka hetki. Mutta niin, sitten olin ärsyyntynyt ja ärtynyt, mutta kaikenkaikkiaan päädyin lopulta tuntemaan vain... Sääliä. Oikeasti: millainen ihmisen elämän täytyy olla, että yksissä pippaloissa tarvitsee heitellä verkkojaan sinne tänne ja toivoa että saa jotain? Millainen ihmisen täytyy olla, jotta oikeasti yrittää pippaloissa varattuja miehiä, joilla on naisystävät _vieressä_? Sellaisen ihmisen tarvitsee olla tyhjä kuori, hyvin tyhjä ja epätoivoinen.

Joten.. Onneksi minä olen parempi ihminen. Parempi kun teen, ja olen aina tehnyt, toisenlaisia päätöksiä elämässäni.. Ja parempi mitä olen ollut, sillä kykenen oikeasti ohittamaan käytöksen näennäisesti olan kohautuksella.