Puoliväli tätä viikkoa. Liikuntaa ei ole tullut niin paljon kuin mitä toivoisi ja mitä suunnittelin, mutta se johtuu ihan siitä että selkä jumii, ja suorastaan toisinaan tuntuu ettei ole aikaakaan liikkua kun haluaa olla kotonakin koulun jälkeen. Yllättävän rankkaa tuo koulunkäynti ja tiedon omaksunta, vaikkei kovin paljoa uutta tietoa tulekaan. Mutta kun yrittää pitää kaikki langat käsissään niin onhan siinä tekemistä toviksi jos toiseksi.

Tänään oli kiva tavata ihmisiä, anoppikokelas tyttärensä kera, maya, mela ja jullu piipahtivat kahvilla. Tai teellä, kuka mitenkin. Piristävää.

Ruokapäiväkirjaa olen pitänyt tämän viikkoa tunnollisesti, joka ilta tarkastanut että mitäs tuli syötyä, jokaista kurkkupastillia myöten. Ruuan laatu on ollut vähän perseellään, mutta mutta.. Kyllä tästä joskus taas sen suhteen skarpataan. Tähän mennessä on ollut tärkeintä tarkkailla että ovatko kalorit sallitun rajoissa, ja ovathan ne. Ei olisi kovin vaikeaa syödä terveellisesti, mutta toistaiseksi laiskottaa liikaa ja rahaakin siihen menisi aivan liikoja. 
Sokeria sokeririippuvainen kiskoo edelleen aivan liikaa kitusiinsa. Siinä kaikkein pahin ongelmakohta, mutta toisaalta, koko ajan taas vähenemään päin. Hiljaa hyvä tulee, josko kohta luovutaan taas kokonaan. Pitäisi vaan ymmärtää ettei narkkari voi ottaa vain vähän, vaan se aina menee ketuilleen. Ei kerralla, vaan se "kyllä mä tänään voin vähän" ja seuraavana päivänä taas vähän ja lopulta kuukausia putkeen päivittäin vain vähän.. Ei se kaloreita kaada, mutta pöhöttää, saa voimaan pahoin ja ruokkii siis elimistön hiiva-tilaa, kuten toisaalta tuo vehnämoskakin. Mutta kun tuo turilas on opetellut nyt leipomaan sämpylöitä eilen ja tänään niin ei niitä ole kyennyt vastustamaan. Ja ehkei aina tarvitsekaan.. Mutta huomenna on sitten yritystä olla taas vehnätöntäkin tämä elämä.

Noh, pari päivää koulua vielä, eiköhän tämä viikko mene hiljalleen pakettiin tästä. Sunnuntaina herkutellaan mukkelismakkelis-lihapiirakoilla!