Feelings?

Sen kerran kun olisin päivittänyt ajoissa niin tietysti netti tökkii. Vaiko blogger? En tiedä.


  29. Kap­pale lap­suu­des­tasi ?
  30. Lem­pi­kap­pa­leesi tähän aikaan vuosi sit­ten ?

Kun kerran ankkurinappi tuli mainituksi jo, niin kerrotaan sitten toinen kokemus.
Meillä oli koulussa levyraati ensimmäisellä tai toisella luokalla, en muista kumpi oli kyseessä. Levyraati tarkoitti että jokainen oppilas toi yhden laulun kasetilla, ja sitten muut antoivat pisteitä. Kovasti tuli lastenlauluja jos jonkinlaisia, vaan minä tyttö vein Remu Aaltosen "viittä vaille kaks"-biisin. Ei saanut lämmintä vastaanottoa vissiin keneltäkään, opettajaa lukuunottamatta. Ja sekin saattaa olla toiveajatteluani..

Viime vuonna.. Tähän aikaan.. Ei vielä joululaulujen aika.
Jason Derulon In My Head voisi olla aika vahva ehdokas. Toisaalta, ehkä se kuitenkin oli Basic Elementin Feelings. Se on ajankohtainen, edelleen.

Viime viikon liikunnat... Eli viikko 47:

	Toteutunut	Suositus
Liikunnalla kulutettu energia	842 kcal	1500 kcal
Liikuntapäiviä viikossa	3 pvä	5 pvä
Liikuntaminuutteja viikossa	180 min	200 min

Eli melkosen heikosti meni. Ei kertakaikkiaan kykene, ja alkaa itseäkin ärsyttämään ihan olan takaa. Ja sekös sitten on kivaa, kiukkuinen kun ampiaisen persauksiin pistämä karhu. No, 9.12 on jo lääkäri, onneksi. Ei enää kuin reilu viikko...


Ensi kuun, eli Joulukuun meemiksi tökkään valokuvameemin muokattuna. Muokattuna siksi, että tuo minkä löysin, käsitti 41 kohtaa, ja minä halusin vain 31 kohtaa. Ja lisäksi en pidä millään tavalla hauskana, kiinnostavana tai muutenkaan katsomisen arvoisena blogauksia jotka sisältävät netistä napattuja kiertäviä kuvia. Ellei kyseessä ole joku "30 söpöintä koirakuvaa". Enkä tiedä kiinnostaisiko itseäni sellainenkaan..  Meemejä ei kai saisi muokata, mutta toisaalta, rajat on tehty rikottavaksi. Ja oikeasti haluan vain tekosyyn päivittää blogia tuskallisina päivinä jolloin ei kykene liikkumaan eikä laihtumaan, mutta jotain elämää pitäisi silti näyttää olevan.. Mutta siis niin, muokattu valokuvausmeemi, jonka nappasin bloggerin haulla eteentulleesta blogikirjoituksesta.

Päivä 01: kuva siitä,mitä nyt ajattelet
Päivä 02: kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 03: kuva siitä, mitä teit tänään
Päivä 04: kuva mitä söit lounaaksi
Päivä 05: kuva jostain mihin olet riippuvainen
Päivä 06: kuva joka inspiroi sinua
Päivä 07: kuva siitä mitä mieltä olen koulusta
Päivä 08: kuva jostain mitä tarvitset joka päivä
Päivä 09: kuva siitä, miten vietän mieluiten perjantai-iltani
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä
Päivä 11: kuva maasta jossa haluaisit asua
Päivä 12: kuva suosikkihedelmästäsi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva lempihiustyylistäni
Päivä 15: kuva kännykästäsi
Päivä 16: kuva autosta jonka näit viimeksi
Päivä 17: kuva siitä mitä harrastat
Päivä 18: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 19: kuva joka kuvaa elämääsi
Päivä 20: kuva kielestä minkä aloitit viimeksi
Päivä 21: kuva jostain, mitä odotan paljon
Päivä 22: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 23: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 24: kuva jostain, johon uskoin lapsena
Päivä 25: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 26: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 27: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 28: kuva onnellisesta muistosta
Päivä 29: kuva jostain mieliruoastani
Päivä 30: kuva joka kuvailee aamujani
Päivä 31: kuva lempipaikastani


Yksi asia minua on ärsyttänyt viime päivät, ja avauduin aiheesta itseasiassa eräälle ystävättärellenikin: Miksi hitossa niin monet kaverini käyttävät minua vain oman itsetuntonsa nostamiseen? Että voidaan tavata silloin kun hänelle on sattunut jotain hyvää ja siitä halutaan kehuskella minulle. Ja yleensä vielä ihan uskomattomia juttuja; "olen laihtunut vuodessa 40kg / viikossa 10kg" tai sitten omilla "saavutuksilla" lytätään meikäläistä verraten näitä keskenään: "mä en tosiaan vois ikinä elää kuten sinä, kyl mun mielestä pitää olla naimisissa. Mä en käsitä miks ihmiset jotka rakastaa muka toisiaan ei menis naimisiin". Tai sitten ihan vaan sitä lyttäystä: "mä en vois elää sillee et tavaraa on niin paljon ympärillä, mä tykkään ihan minimaalisesta sisustuksesta. Onneks meillä on kuitenki iso talo, vaikka se onki vähän iso meidän perheelle, tai tavallaan just sopiva...blaablaablaa".
Eräs kaveri hokee jatkuvasti ulkopuolisille, miten he rakensivat talon. He asuvat siinä nyt. Heillä on kaikki hyvin. Paitsi että kaveri tekee pimeitä töitä, koska talo on maksettava. Eikä kun! Oikeastihan asianlaita on niin, että vanhemmat rakennuttivat heille talon, joskin itse olivat kyllä mukana tekemässä. Mutta maksavat nyt sitten vuokraa 800e /kk, kun ei se pelkkä asumistuki ja kodinhoidontuki riitäkään. Ja on siinäkin sitten ylpeilemistä. Minä en kehtaisi, oikeasti, edes kertoa asumismenojani jos olisivat tota luokkaa. Hintaan ei kuulu tietenkään sähkö. Eikä edes lämmitys...


Vaikka joskus tuntuukin että toisille tippuu kaikki valmiina käteen, niin toisaalta olen ylpeä, että ainakin kun ylpistelen omilla saavutuksillani, ne ovat tosiaan minun saavutuksiani. Että asunto on omani, ei vanhempien. Että painonpudotustahtini on realistinen. Että minulle ei naureta selän takana että "voi luoja, oisitte taas kuullu miten se lasketteli juttujaan..." Ja että kun saan kehuja, saan niitä siksi, että olen jotain tehnyt hyvin, en siksi, että minulle pitäisi uskotella että olen parempi kuin olen. Koirani ovat käytökseltään upeita, ja otan törkeästi kunniasta puolet. Puolet kuuluu koirille itselleen, ovat luonteiltaan ihania. Ja sisustukseni on "ihan näköiseni". Ja omistani maksamani, sentään.