Päivä 6: Jos ahmit, miksi teet niin?
Ja ellen ahmi, miksen?
No ei. Tottakai ahmin joskus, mutta en varmaankaan siten kun tässä tarkoitetaan. Saatan ahmia silloin kun olen koko päivän ollut syömättä ja tulen kotiin ja pitää tunkea lärviin jotain.. Jotain. Ajattelematta. Tai sitten olen niin väsynyt että kiskon suuhuni "ei-mitään" ja menen nukkumaan.
Ja jos useampi päivä menee huonolla syönnillä, ilman lämmintä ateriaa, niin silloin tulee "ahmittua". Mutta varsinaisia ahmimiskohtauksia minulla ei varmastikaan ole. Ehkä? Vai tunnistaisinko ne..? Onko se kuitenkin jonkinlaista ahmintaa kun syö kolme croissanttia yhden sijaan kun on jättänyt aamupalan väliin, lounaan väliin ja päivällisestä ei tietoa?
Tiedän oman kompastuskiveni. Se on ruuattomuus. Pitäisi oikeasti laittaa ruokaa, mutta.. Mutta. Kun nälkä menee tietyn pisteen yli, minulla on sen verran huono olo että jotenkin luovutan ja en halua enää edes syödä, ja olen valmis painumaan vaan sänkyyn itkemään. Tarvitsen säännöllistä ruokailua tätä nykyä, ja aina jotain mitä heittää suuhuni kun tulee se piste että olen heilunut koko päivän syömättä. Porkkanan, omenan, päärynän, mandariinin.. Sillä siinä pisteessä yleensä leivän voitelukin on ylivoimainen tehtävä. Mutta niitä onneksi on harvoin. Kerran kuussa, ehkäpä?
-
Tänään oli taas ärsyttävä "ystävä"kokemus. Ihminen, jonka kanssa aloin salilla käydä silloin kohta kaksi vuotta sitten, (mihin hittoon tämä aika valuu..) kyseli että lähtisinkö "illalla salille ja infrasaunomaan". Sanoin että ajattelin itse mennä jo puoli neljältä, pääseekö hän jo silloin. Kuulema pääsee.
Paitsi että taas tuli viestiä sitten puoli kahden aikaan että "mä menenki jo nyt, kun muuten menis mulle niin myöhäiseksi". Laitoin viestiä että Jaaha, miksi edes kysyi sitten salille, toisilla meistä on koulut ja työt.. Ajattelin että poistan tämän ihmisen elämästäni, niin monta kertaa olen ollut se "hätävara"; ja sitten kuitenkaan todellista ystävyyttä ei ole ollut. Ärsyttää.
Minulla ON varaa valita ystäväni, perhana soikoon. Miksi roikutan näitä ärsyttäviä ja jonninjoutavia paskanpuhujia mukanani?
4 kommenttia:
Toi säännöllinen syöminen... niin se on mullakin aina ollut ongelma. Onneks viimestään lapsien myötä on pakko opetella tekemään säännöllisesti ruokaa (ja syömään sitä).
Ahmimiseen suosittelen muuten tankkausta aamupäivällä mieluummin. Ei tule illalla ollenkaan niin helposti syötyä. 3 croissanttia on mun mittakaavassa ahmimista, vaikka sillä korvais jonkun aterian sillä croissantit on aika runsaskalorisia.
No mulla se on tosiaan ajasta ja sen puutteesta kiinni. Toki normioloissa tulee syötyä paremmin, mutta nytkin on tämmöinen paskaviikko. Aamuyöstä töihin, sitten kouluun, sitten joko kotiin tai töihin / pajaa tyhjentämään. Tänään oli ensimmäinen arkipäivä tällä viikolla kun tulin kotiin jo 12 tunnin jälkeen...
TC: mä tiedän, minullakin aikaa on aika vähän. Kannattaa vaan yrittää sitten virittää eväitä tai muuta. Ite käyn töissä syömässä ihan sen takia, ettei illalla sitten tuu ahmittua. Ei mulla koskaan silti lounasaikaan ole nälkä, eikä oikestaan aamupalaakaan tarttis. Mut sen näkee sit viiden-kuuden aikaan, et mitä on syönyt.
Mut pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...:)
En mä jaksa mitään eväitä. Huonosti mikään kestää autossa ja jotain porkkanoita? Yäh. Se on vaan elettävä näillä ehdoilla :|
Lähetä kommentti