Päivä 4: Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
Hmm. Kaikkein eniten? Kuulostan kai ihan karmealta, mutta itseäni. Pelkään, että jos joskus saavuttaisin tuon oman ihannepainoni, ja pääsisin eroon tästä röllykästäni ja muusta, ja olisin sopusuhtainen, tulisiko minusta entistä kusipäisempi? Olen joskus ollut pienempi, ja kelvannut miehille. Ja kun olen kelvannut, olen myös käyttänyt tilaisuutta hyväkseni. Nyt tarjontaa ei ole ollut tällä elopainolla ihan niin paljoa, mutta onneksi jonkun verran kuitenkin.. Jos palaan "entiseen", vaikken enää olekaan nuori, niin olenkohan siltikään mahtanut kehittyä niin, ettei tilaisuus enää tee varasta?
Petänkö, jos mahdollisuuksia tulee vastaan tämän useammin? Nyt, kun tilaisuus tulee vastaan harvoin, on helppo sanoa ei. Mutta entä jos ...?
Eli pelkään itseäni. Pelkään heittäytyväni impulsiivisen luonteeni kanssa liikaa kaiken vietäväksi. "Hälläväliä, antaa kaiken mennä"-asenne on minulle hyvin tuttu, ja yritän välttää sitä kaikin keinoin. Vai yritänkö? Olenko vain välttynyt, vai onnistunut välttymään kiusauksilta.....??
1 kommentti:
Tuo on hyvä pointti. Muistan kuten ite laihdutin silloin 20+ vuotiaana yhdessä vaiheessa 35 kiloa niin ehkä hormoneista johtuen (kuukautiset normalisoituivat) ja muutenkin...sitä tuli yllättävän "villiksi". Aikaisempi hyvä parisuhde ei muka yhtäkkiä tyydyttänyt jne.
On hyvä, että pohdit tätä etukäteen. Itteäni ainakin hävettää kaikki ne senaikaiset tempaukset jotka siihen liittyi.
Lähetä kommentti