Päätä särkee. Suorastaan jomottaa. Tuntuu että nuttura on aivan liian kireällä. Ja tekee mieli lihalientä. Pitää löytää joku hyvänmakuinen litkittäväksi.
Kukaan ei lähtenyt kirpparille kaveriksi, eikä tullut kahville vaikka pyysin. Typerää. Itse olen yrittänyt tsempata ja tukea millon missäkin asiassa.. Mutta itse kun kaipaisi jotain tekemistä että saisi muuta ajateltavaa kuin ruuan, niin ehei, ei sitten niin millään.
Aamun vietin salilla kahvakuulan ja venyttelyn merkeissä. Olo on henkisesti virkeä, mutta ilmeisesti taas sokerivierotus aiheuttaa päänsärkyä. Ei sitä ole tullut juuri mätettyä viime aikoina, mutta eiliset letut hillolla olivat sitten ilmeisesti tämän arvoisia. Olivatko? Eivät. Eikä toissapäiväinen pizza ollut yhtään vatsanväänteiden arvosta. Miksi sitä sitten tulee mätettyä mitään epäterveellistä nassuunsa? Siksi, että "kaikkea kohtuudella"-elämäntapa sopii allekirjoittaneelle paremmin kuin joku karppaus tai vastaava. Sitä vaan sitten kärsitään aina seurauksia.

Aloitin nyt sitten taas nutrilett-kuurin. Vähintään se 2 viikkoa tässä on pidettävä, voi olla että jopa neljä. Katsotaan miten kauas motivaatio riittää. Jotainhan tässä on tehtävä, sillä "On turha rukoilla jumalilta sitä mihin pystyt itsekin".
Olen kuullut toistuvasti sitä "kyllä laihdutus on helppoa mut ne kilot tulee aina takaisin"-hokemaa eri muodoissaan. Minusta laihdutus on tuskaa, eikä millään tavoin helppoa, ainakaan tämän selän kanssa kun liikunta on kovin rajoitettua. En ole ikinä ollut erityisen hyppimisen fani, mutta selän tärähdellessä jää kyllä loputkin pomput vähemmälle. Ja se taas rajoittaa näitä "sykkeennosto"-jumppia aika kummasti. Ja toisaalta, ei se painon pitäminen niin vaikeaa ole, tämän aamun paino (ja aamupainostahan se kuulema aina pitäisi katsoa, eikä vaikkapa enää keskipäivällä..) oli sen 126.5kg. Eli ei niitä kiloja takaisin ole tullut juurikaan. Jojottaen alaspäin. Hitaasti ja varmasti.

Voi kun saisi tämän päänsäryn ja ärtymyksen pois.. Ei tässä auta liikunta eikä vedenjuonti, ulkoilma eikä kahvikupillinen. Stressin vähentäminen, ehkä, mutta se ei nyt vaan ole tällä hetkellä mahdollista. Kun on hiljalleen opetellut olemaan stressaamatta turhista, muodostuu ongelmaksi se, ettei voi itselleen enää selittää että "ei tämä ole asia josta kannattaa stressata". Nimittäin jäljellä on vaan niitä asioita joista ei voi kuin stressata. Kunnes ajan kanssa järjestyvät.