"Ainainen aikominen jättää asiat puolitiehen." - Demokritos
Uskomattoman totta. Ja sekin, että tie helvettiin on kivitetty hyvillä aikomuksilla.
Eilinen oli pahin päivä kaikesta. Ensin katselin kun taloyhtiön porukat grillailivat, mässäsivät kakkua ja nuotiokahvia. Mieheke veteli mäkkärin hampurilaisia. Sitten kahville anoppilaan, niin ei enää jaksanut itsehillintää, puputin pullaa ja suolakeksejä. Siksi kai, etten kerennyt sitten vetää sitä pastaa ennen lähtöä, mitä aioin. Mitä opin tästä? Itsehillintää on kiristettävä, syötävä se klo 17 päivällinen, vaikka miten pitäisi kiirettä tms. Eiliset kalorit siis paukkuivat rapeasti yli tonnin.
Tunsin myös yksinäisyyttä siinä määrin että itkeskelin useampaan otteeseen ja mietin, ettei kenenkään näin henkisesti epätasapainossa olevan pitäisi edes yrittää laihtua, ei tästä mitään tule. Luovutusfiilis tosiaan koko päivän. Nukkuminenkin oli heikkoa, joten lueskelin sitten Eija Nyman-Janatuisen jonkinasteista elämänkertaa "Paha tyttö". Ei siitä hullua hurskaammaksi tullut, paitsi että tuntui että toisilla sitä vaan on elämässä onnea. Ja rahaa mielinmäärin. En osannut iloita sen alkoholistin selviämistarinasta juurikaan.
Kiloja näytti tänään olevan 124.1 Eli vähemmän kuin eilen. Valitettavasti tuo pullanmässäily taisi kyllä hidastaa nyt sitten muutaman seuraavan päivän pudotuksia, muttamutta. Katsotaan miten käy. Tiukempi linja tälle päivää sitten. Ja huomiselle. Ja viikonlopulle. Viikonloppu voikin olla tuskaa.. Ellen pääse marjaan, siinähän sitä aikaa vierähtää hyvin.
Joku valopää päätti herättää minut viime yönä juuri, kun olin tunnin verran vedellyt sikeitä. Nimittäin polttamalla viereisen talon pyörävarasto-roskakatoksen. Heräsin savunhajuun ja rätinään, ja eikun soittelemaan palokuntaa ja panikoimaan että leviääkö se tänne vai ei, ainakin sen talon pihan mänty paloi kuin soihtu. Palokunta sai palon hallintaansa melko nopeasti mutta rakennus paloi käyttökelvottomaksi. Sääli polkupyöriä, toivottavasti mukuloilla oli vakuutuksia.
Meidän talonyhtiö päätti olla rakentamatta alkuperäisessä suunnitelmassa olevia puisia pyörävajoja pihaan, ja rakennamme vain katokset. Ja nekin pienet. Mikä tuossa tuhopolttamisessa oikein kiehtoo? Vastahan oli juhannus, olisivat silloin kiertäneet maata etsimässä isointa juhannuskokkoa...
Oli tuosta palosta kaksi hyvääkin puolta. Eilen tulin kävelleeksi sitten yöllä tunnin verran koirien kanssa, kun koko kämppä oli tosiaan täynnä savua. Ja koska siis kämppä haisee edelleen, sekä savulle että palaneelle muoville, niin tänään ei enää aikomus siivoukseen riitä, se on toteutettava.
Mutta nyt vähän zumbaa ja salia tähän väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti