Aloitin tämän projektini aivan väärältä puolelta.
Yritin luoda väkisin itselleni rutiinia, joka vaatisi päivittäisen ylöskirjoittamisen lisäksi myös sitä, että koko ajan kulkisin lehtiö mukanani, ja pitäisi kirjaa siitä mitä syön. Ja minulle ei kertakaikkiaan sovi sellainen, sillä en muista edes viime viikolla lukemieni kirjojen nimiä, ellei kirjoja lyödä suoraan nenäni eteen.

Näin ollen siis: muutoksen on ensin lähdettävä sisältä, ja sen jälkeen edettävä ulospäin.
Motivaatiota on, toki, mutta ei tarpeeksi että jaksaisin orjuuttaa itseäni päivittäin.

Aoitetaan pienin askelin, elämä takaisin haltuun.
Nyt selkäsärkyisenä on hyvä siivota kylppäri taas kerran perusteellisesti. Eihän tästä muuten mitään tule. Joutuu loikkimaan pyykkien yli ja katselemaan ällöttäviä koirankarvatuppoja joka paikassa.
Siivous ei ole itsessään ponnistus, sen kun vaan päättää tehdä. Mutta vaikeaa on pitää se taso, minkä on sinne saavuttanut. Että pesee pyykin ajoissa, vaikka olisi kuinka kiire. Että jaksaa harjata sen pöntön viikottain. Että jaksaa pestä hammasmukinsa ennenkuin se kasvaa jotain.. elävää.
Koko kodin ylläpito on sellainen ruljanssi, että minusta tuntuu että koirassa, vessassa ja rottahäkissä on ihan tarpeeksi haastetta.
Edellinen ei-ääneen-sanomani lupaus on tiskata ennenkuin astiat ovat homehtuneet tiskipöydällä. Se tarkoittaa sitä, että kalakeittokattila on ollut likoamassa ihan tarpeeksi kauan, ja tänään olisi tartuttava sanasta härkää, sarvesta miestä, tai .. itsekunnioituksesta naista? En tiedä.
Pelottavaa sinällään on se, että tätä kirjoittaessani emmin vain yhdessä kohtaa: sanonko suosiolla tiskaavani vasta huomenna, vessanpesu kun on kuitenkin vaatinut jo ihan tarpeeksi. Voisin syyttää tästä nyt selkääni: siihen särkee tällä hetkellä aivan mielettömästi.
Mutta haluan olla rehellinen: selkäsärky paranee heti, kun olen lepäillyt. Ja kello on vasta kuusi. Minulla on kosolti aikaa makoilla kirjan ääressä ja lepäillä selkäni kanssa vaikka säkkituolissa. Voin tiskata vielä kuuden tunnin ajan. Ja toisaalta.. Jos uni tulee, minulla ei sairasloman takia ole tarvetta nousta heti huomenna aikaisin. Voin vallanhyvin nukkua pitkään, ja tiskaus vaatii ajallisesti kuitenkin vain sen vartin.

Noh. Katsotaan huomenna.