Tiistai.
Aamulla nakertelin ensin hääkakkua, joka tuntui ällöttävältä. Nakkasin koiralle, ja päätin, että ei enää. Yhtäkään lusikallista en pakon edessä yritä saada suuhuni, menköön roskiin. Ei minun ole pakko.
Sitten otin valkosipulivoita leivälle. Ja juustoa. Se rasvan määrä kuvotti: ei se oikeastaan maistunut kovasti rasvalle, mutta silti liikaa. Heitin koiralle. Päätin etten syö enää hetkeen valkosipulivoita, menköön roskiin.
Äärimmäisen vaikeita päätöksiä ihmiselle, jolle on toitotettu 27 vuotta, että mitään ei heitetä pois, lautanen syödään tyhjäksi. Ja että ruoka on kallista.
No, söin sitten kaksi weetabixiä, hillolla. Huomasin hillon olevan ällöttävää, mutta söin kuitenkin.
Päivällä närsin noita "rakkauskarkkeja". Aika namuja.
Illalla lähdettiin käymään Hanimaassa, ja tuo uhkaili kiinalaisella tai grillillä. Käytiin sen mummon luona, ja söin sitten voileivän missä oli päällä jotain lihajuttua ja kurkkua ja margariinia. Joku ruisviipale oli se. Ja sitten palan pullapitkoa kahvin kera.
Ei päädytty ulos syömään, vaikka vinguin että haluan mäkistä pirtelön.
No, sitten kun päästiin kotiin, niin se ihmeellisyys taas alkoi. Minun rupesi tekemään mieli paistettua munaa. En viitsinyt yksin, itselleni paistaa, joten taivuttelin D:n syömään kanssa. Kysyin, ottaako se siihen makkaraa päälle, ja sanoi ottavansa. Päätin paistaa itsellenikin.
Se makkara siinä lilluessaan rasvassaan paistinpannulla, alkoi ällöttämään minua. Eikä sitten enää munaakaan tehnyt niin mieli.. Päätin keventää hommaa jotenkin, ja laitoin mikroon hemapaa pussillisen.
Tulin siihen tulokseen, että makkarat ja hemapa ovat vähän tylsää ruokaa, eikä se muna sovi hemapan kanssa. Ratkaisu? Valmismuussi.
Ja onhan se tyhmää, että ensin on paistettua makkaraa, ja sitten päälle lätkii muussin. Eli siihen piti sitten tehdä ruskea kastike. Ja siihen päälle kipata ne hemapat. Ja sitten närkkiä yksi näkkäri vielä oivariineineen.
Ja silti ne makkarat vähän ällöttivät.
Liikuntaa ei ole. Paitsi epämääräistä kiemurtelua tylsistyneenä sängyllä, lasketaan se vaikka jumpaksi.
2 kommenttia:
Etkai oo raskaana:)?
Tuskinpa. Pyhälle hengelle on nykypäivänä vaikea tulla raskaaksi. Ja minähän olen lähes neitsyt mariakin. Tai vähintään maho neitsyt.
Lähetä kommentti