Katkeruuden täyteinen tilitys.

Tässä on ollut kaikenlaista meininkiä viime aikoina. Viikkoina, kuukausina..

Monet facebookkia seuranneet ovatkin tämän vuoden puolella päässeet aitiopaikalta seuraamaan miten olen vinkunut Pantterilta että tapaisi tytärtään. Hän sitten asetti kesän rientojensa jälkeen päivän jolloin haluaa tavata. Jätti silti taopaamatta ja sitten kun kirjoitin pahasta olostani asian suhteen, sain kirjeen hänen oikeusavustajaltaan että somepostaukseni ei ole ok jossa kerron hänen yksityisasioistaan  sekä terveydentilastaan. Eromme jälkeen käsittääkseni ainoa päivitykseni oli R-kioskin nyyttipullista jossa päivitykseni teksti kuului " Samanlainen kokemus kuin seksi taannoisen syöpää sairastaneen eksäni kanssa; pieni ja vaniljainen. Eli voin suositella! En siis eksääni vaan nyyttipullaa. "
(Kuulema minulla ei voi olla useampaa syöpää sairastanutta eksää joten tämä kuulema menisi kunnianloukkauksena. Ilmoitin oikeusavustajalle että minulla on viisi avioliittoa elämässäni, enkä ole kaikkien eksieni kanssa ollut naimisissa. Halutessaan,voivat kokeilla onneaan kyllä oikeusteitsekin. Eteneekö asia sitten minnekään, sitä en tiedä.
Infosin myös eksälleni että jos kanssani on niin vaikea asioida, voi aina asioida Peikon kanssa tai voi varata ajan lastenvalvojalle. Hän varasi ajan ja jätti pikkumaisuuttaan tietenkin M:n tiedot ilmoittamatta.
Hän myös ilmoitti että M ei saisi kommunikoida hänelle mitään. Mikä on mielestäni aika omituista kun kerran yhdessä huioltajia ollaan..
No, toiset ovat yhteistyökykyisempiä kuin toiset

Lastenvalvojalla hän ilmoitti että joutui keskeyttämään työharjoittelun sen takia että hänen polyamorien taustansa paljastui minun kirjoitteluni takia. Samaan aikaan hän on päpätynyt kulkemaan nykyisen, naimisisssa olevan naisensa päivityksissä nimellä "kumppani". Mutta kysyttäessä polyamoriasta (Missä vaiheessa suhdetta aloitte elämään polyamorisesti?) tämä nainen vastaa että "Mä en nyt ihan saa kiinni mitä tässä kysytään". Eli edelleen vaikka toinen kulkee nimellä kumppani ja toinen aviomiehenä, heillä on mukamas miehensä kanssa vain avoin suhde. No, polyamorisena väitän että kyse on enemmästä mutta jokainen määritelköön itse. Ja tässäkin tapauksessa intressini asiasta mainita on nimenom,aan se että minulle jauhetaan paskaa että on opiskelua lopetettu  minun päivitysteni ansiosta.  Kysäisin tietysti asiasta Pantterilta niin "kumppanilla on lupa, minusta kirjoitaa, sinulla ei".

Mainittakoon tähänkin että kirjoitan itsestäni, omista kokemuksistani ja siitä, miten hyvää isää leikkivä mies tapaa omaa tytärtään. 

 

Useampana kertana kun on perunut tapaamisen tyttärensä kanssa, voi sitten jälkikäteen katsella miten oli kuitenkin aikaa käydä kumppanin kanssa kahvilla. Tai leffailemassa. Teatterissa. Tai vaikka muumimaailmassa. 
Sekin sattuu kovin, eikä yksinomaan ajan jakautumisen takia. Uudessa perheessään on siis pariskunnan lisäksi sijoituslapsia, joten sinne uppoaa aika ja rahat kun oma tyttärensä ei pääse minnekään koska itselläni ei tänä vuonna ollut mahdollisuutta osallistua tyttäreni kesänviettoon rahallisesti. (Kiitos hallitus.)

 Taannoin siis tämä Kouvostoliiton Pantteri otti tyttärensä, vei tämän prismaan ja action Parkin eteen ja ilmoitti että liput maksavat 60 euroa kappaleelta niin ei voikaan tytärtään sinne viedä. Sattui sieluuni muuten lapsen kanssa pohtia asiaa; itkin yön vihaani Pantteria kohtaan. Ketään lasta ei kohdella näin; ei viedä yhtään minnekään ja ilmoiteta että on kallista. Varsinkin kun tiedän, että rahaa oli kun isänsä perinnön on saanut. 
Eikä pelkästään se, vaan samalla kasvatukseni sabotointia; Olen kuluttanut hyvin paljon aikaa siihen että lapseni ymmärtää rahan arvoa. Olemme kiertäneet kauppoja yhdessä, vertailleet hintoja. Kiertäneet kirppareita ja pohtineet uuden ja käytetyn hintaa.. Ja verranneet hintoja maitopurkeissa jne. Joten ei, action Parkin liput eivät ole 60 euroa, vaan huoltajaranneke on 7.50 ja lapsen lippu kahdlle tunnille 15,50.....

Toki mainittakoon että muutamia kuukausia myöhemmin, eli viime viikolla, Panntteri vei tyttärensä action Parkkiin... 

 

Rahallisesti Pantterihan ei ole koskaan panostanut minuun tai tyttäreensä. Suhteemme aikana en saanut ystävänpäivä- tai joululahjoja, ja kerran sain synttärilahjaksi teepaketin ja ristikkolehden. 
Tyttäremme sai 35 euron potkulaudan, mutta sitä ennen ei koskaan yli 5 euron lahjaa. Kynsilakat viime vuonna joulupaketista jotka sain Normalista kahdella eurolla.. Sinällään sattuu, että Papan perintö on jotain mistä tyttärensä ei tule hyötymään koskaan senttiäkään, Papan ja Horsmaneitoseni välit olivat hyvin rakastavat, ja muistona onneksi on paljon yhteisiä kuvia ja leikkihetkiä, joilla voin osoittaa että pienestä ihmisestä välitettiin paljon. 

Nyt minulle on infottu että uusi kumppaninsa saa mm, synttärikuukautenaan joka päivä lahjoja, on saanut joululkalenteria, maksettu lävistyksiä ja useita tapahtumalippuja. Juu, minä olen itse ollut niin paska kumppani että minä en ansainnut sen paremmin ainoitakaan treffejä kuin lahjojakaan. Minä vain mahdollisitin ja maksoin. Asumisen ja kaiken muunkin.
Mutta miksi tämä kohtelu tytärtään kohtaan? Sitä en ymmärrä. Ja toki hän tulee maksamaan oikeusavustajalleen vielä useamman erän ihan vain satuttaakseen minua. Mitä minä tein niin väärin suhteessamme että kaikesta pitää tehdä sirkusta?  Mitä minä tein niin väärin että ansaitsen vain paskaa? En ansainnut mitäänm suhteessamme, enkä kunnioitusta erommekaan jälkeen. Itse annoin anteeksi pettämiset ja kaiken paskan mitä eteen lapettiin.

Toivon tyttäreni joskus ymmärtävän että hänessä ei ole ollut vikaa. Että tämä isänntekele kostaa jotain minulle ja hän on vain sijaiskärsijä. Ja toivottavasti tämä uusi nainen arvostaa kaikkea sitä rahamäärää mitä Pantteri taloon kantaa ja häneen investoi. Ja sijaisäitinä ja äitihaavetta kantavana ihmisenä toivon todellakin että myös ymmärtää millaisen ihmisen kanssa seurustelee; millainen tämä ihminen on isänä. 
Oman katkeruuteni olen kuitannut sillä että olin tyhmä; nielin vuosia sen kaltoinkohtelun, paskanjauhannan ja ties minkä uhriutumisen ja narsistisen paskakläytöksen. Maksoin ja tuudittauduin uskoon että vaikka erosimme, hän haluaa lapsellemme hyvää. Jos jotain kadun, niin sitä että en tapellut lapsemme laiminlyöntiä vastaan kovemmin. Olen vain kitissyt Somessa, kun en ole muutakaan ymmärtänyt.
Toisaalta, en ole halunnut myöskään että lapseni joutuu vastahakoista ihmistä tapoaamaan.. Joten näillä menin. Nyt kuitenkin kun näen mitä kaikkea muihin voi satsata, minua harmittaa niin että en osaa sitä sanoiksi edes pukea.
 
Onneksi kuitekin on muistanut leuhkia saamillaan piparkakkutaloilla ja muila lapselleen, että varmasti on lapsella paska mieli. Koska hei, mun adhd-tyttäreni on jo hyvä maskaamaan ja lapselle tyypillisesti kertoo pahan olonsa meille turvallisemmille aikuisille, ei Pantterille..

joten jos sä luet tätä, ja sulla on lapsia jotka ei asu sun kans? Kerro sille kasvattajalle että se tekee hyvää duunia. Kerro että sä arvostat. Älä hankaloita sen elämää vaikka se ois sun eksä, koska se kaikki vie mehut siltä kasvattavalta, ja se kaikki heijastuu siihen lapseen. Oikeesti.

Lapsi ei ansaitse koskaan olla kiistakapulana. Lapsi ei ansaitse kuulla pahaa vanhemmistaan.

Mun ekat kerrat "pahanpuhumista" on muuten sitten sen kerran kun kivahdin Pantterille puhelimessa. Aloitti puhelun kertomalla että ei ole tullut tapaamaan tytärtään kun "äitin kanssa on ollut vaikea sopia". Ai luoja että paloi käämi. Karjaisin että älä perkele valehtele tyttärellemme. Mä olen joka helvetin tiistai pitäny tytärtäsi valmiustilassa oottamassa sua ja susta ei ole kuulunut.
Tätä me sitten selviteltiin lastenvalvojalla ja ties missä; mä en ole hankalaoittanut yhtään mitään ja olen useampaan otteeseen tarjonnut mahdollisuuksia vaihtoehtoisiin keinoihin; voi sopia muiden kanssa tapaamiset kuin minun jne.
Mutta hei, edelleen; toiset vaan on yhteistyökykyisempiä kuin toiset. Ja toiset kykenee valehtelemaan päin naamaa kun taas toiset eivät.

Oli se maailma mikä tahansa missä itse kunkin todellisuus seisoo, sen pitäisi aina olla sellainen missä lapsen elämä tehdään mahdollisimman tasaiseksi ja hyväksi. Sellainen, missä lapsi saa tarvitsemansa. Ja jossa empatiat ja sympatiat ovat lapsen puolella.

Eksäni nakerrelkoon piparia ja kustantakoon vaikka kruunun jalokivat uudelle perheelleen; mutta voisi se uusi nainen kunnioittaa tytärtäni sen verran että ei hieroisi kaikkea tätä tyttäreni naamaan Pantterinsa kanssa. Minä kun en oikeasti kykene lapselleni tarjoamaan sairauksieni kanssa kovin paljoa, Peikko kustantaa harrastukset ja minä ja M pyöritämme arkea, ja siitä se luksus on sitten kaukana.

Mutta ehkä nyt lopetan tämän katkeran tilitykseni, mutta ehkä tämä kaikki osaltaan selittää tämän vuoden blogihiljaisuutta. Koko vuosi on ollut tappelemista tuulimyllyä vastaan ja jatkuvaa vääntöä ja olemassaolon oikeutusta.